Mietittyäni asioiden tilapäisyyttä, elettyä elämää, itkettyjä kyyneleitä, ilon pisaroita, rohkeita tekoja, itsensä likoon laittamista, tappioita, voittoja, mietin, mistä todella on kyse.

Hyvä ystäväni kysyi minulta; "Mitä sä oikeesti haluat sun elämältä?". Hetken mietittyäni vastasin "Hyvän elämän". Tämä ei kuitenkaan kelvannut vastaukseksi. Ystäväni sanoi, että vastaus on aivan liian ympäripyöreä. Millainen olisi hyvä elämä? Mitä kaikkea siihen kuuluu? Enpä muista, onko mulle ikinä esitetty noin vaikeaa kysymystä. Mykistävää. En osannut vastata ja kysymys jäi elämään päässäni.

Pystyin tietysti nimeämään elämän perusasioita: haluan mielekkään työn, mutta mikä olisi se mielekäs työ? Ja eihän työ voi olla elämän keskipiste, ympärille tarvitaan paljon muutakin, asioita joista onni koostuu.

Osan haaveistani olen saavuttanut, ja niiden eteen olen tehnyt lujasti töitä. Joskus luovuttaminen on ollut tiettyjen asioiden suhteen lähellä, onneksi en ole kuitenkaan luovuttanut, vaan nostanut pääni ja jatkanut. Siinä ehkä yksi asia, mitä haluan elämältä; taistelua unelmieni puolesta.

Sanoin myös ystävälleni, että olen luopunut onnellisuuden tavoittelusta, riittää hyvin että olen vain tyytyväinen. No niinkö?? Toki on tärkeää, että on elämäänsä tyytyväinen, mutta haluanko oikeasti olla tyytyväinen onnellisuuden sijaan, EN! Sehän olisi tyytymistä keskivertoelämään ja kaikilla on kuitenkin oikeus olla onnellinen.

En halua, että joudun katumaan asioita, joita olen jättänyt tekemättä. Haluan kokea erilaisia asioita, erilaisia tunteita, haluan tavata erilaisia ihmisiä, joilta voin oppia jotain uutta. Haluan elää hetkessä, nauttia pienistäkin asioista. Haluan nauraa, haluan itkeä, haluan haasteita, haluan huutaa, olla hiljaa, haluan laulaa, tanssia. Haluan oppia. Haluan olla kokonainen.

Eniten haluan oppia itseni. Kuka olen? Miten tapahtuneet asiat ovat vaikuttaneet minuun, mitä jälkiä jättäneet? Tämä itsensä opettelu on elämän mittainen matka, mutta kun tuntee itsensä ja ymmärtää itseään, voi antaa muille itsestään enemmän ja voi ymmärtää toisia paremmin.

Elämä on kuitenkin kovin lyhyt. Se, miten sen käytät, riippuu vain susta itsestäs. Elääkö elämäänsä niinkuin muut haluavat ja olettavat, vai elääkö niinkuin itse haluaa. Kaikkia ei kuitenkaan voi aina miellyttää, eikä se ole tarkoituskaan. Jos joku ei sua hyväksy sellaisena kuin olet, niin tämä ihminen ei ole todellakaan sun arvoinen. Että selavii sitten vaan!

Haluan elämältä turvaa. Haluan arvostaa sitä, mitä minulla on. Haluan paiskata menneisyydelle kättä, koska niitä asioita ei vaan voi muuttaa. Haluan jakaa kokemuksia, tunteita. Auringon nousun voi nimittäin kokea kahdella eri tavalla; yksin tai jakaa sen kokemuksen ja tunteen jonkun toisen kanssa.