Päivä, jolloin opeteltiin tulkitsemaan EKG:tä. Sitä epämääräisen näköistä käyrää, joka kertoo ihmisen sydämen sähköisestä toiminnasta. Sinusrytmi, asystole, flimmeri, takykardia jne jne. Johan on omituista käyrää, ota siitä nyt selvää! Jos kone syöksee suoraa viivaa, se tarkoittaa, ettei sydän lyö, kuollut on!

Sinusrytmi; se normaali rytmi. Käyrää ylös, käyrää alas, huippuja tasaisin väliajoin ja taas alas, väliin mahtuu myös pieni pätkä suurin piirtrein tasaista viivaa. Katselin käyrää edessäni, joka esitti sinusrytmiä, mutta mitä muuta? Sehän on konkreettinen kuva elämästä ja sen mukana tuomista tunteista!

Elämässä seilataan ylös ja alas, välillä tasaista ja taas ylös ja alas. Toisinaan elämän tahti on kovaa ja kiivasta kuin takykardiassa, edelleen ylös ja alas. Mutta silloinhan ihminen on elossa, kun ylämäkiä ja alamäkiä. 

Voiko ihminen oikeasti todella sanoa elävänsä, jos elämä on vain suoraa viivaa, ei tunteiden kuohuja, ei kiivasta tahtia, ei iloja eikä suruja? Olen sitä mieltä, että tuskin! Suora viiva tarkoittaa sitä, että ei tunne, ei ole, eikä todellakaan elä!

EKG nähdään asiana, joka kertoo kuinka sydän voi. Mutta kun katsoo EKG käyrää, ei tavan tallaaja ymmärrä siitä yhtään mitään! Entäpä jos katsoo sitä, ja ajattelee, että se on totuuden mukainen käyrä elämästä. 

Jos jokainen piirtäisi käyrää omasta elämästä, siitä tulisi todennäköisesti samantapainen kuin EKG:stä. Jokainen piirtäisi sinne pomppuja ylös ja alas, välillä ehkä sekasortoa muistuttavaa tuherrusta. 

Opin tulkitsemaan EKG:tä kohtalaisesti, tiedän milloin ei sydän voi hyvin, mutta pienessä päässäni tämä käyrä sai uuden merkityksen.