Itsensä vähättely, armoton dissaus, tyytymättömyys omaan itseen, niin sisäiseen kuin ulkoiseen minään. Tuntuu olevan muodissa. Itsekin tähän muotivillitykseen sortuneena. Miksi sitten ajatellaan, että ei voisi pitää omasta itsestään? Miksi omia heikkoja kohtia korostetaan enemmän kuin vahvuuksia? Jos itsensä kanssa viihtyy, viihtyvät toisetkin kanssasi paremmin. Itseensä tyytyväinen ihminen säteilee ja koko olemuksesta huomaa, että hän voi hyvin. Ja niin kuin vetovoiman laki kertoo; hyvä vetää puoleensa hyvää.

Mikä tekee niin vaikeaa huomata omat vahvuudet ja omat hyvät puolet, joita toiset meissä näkevät? Meiltä puuttuu kyky nähdä itsemme toisten silmin. Jokaisella meillä on ympärillään toisia ihmisiä: perhettä, ystäviä. Ja ajatella, he rakastavat sinua! Rakastavat juuri sellaisena kuin olet. Näkevät sinussa paljon hyvää. Onko siis aiheellista väheksyä itseään ja näin tuoda vain enemmän esille omia heikkoja kohtiaan? Ei ole ollenkaan syntistä tai itsekeskeistä sanoa, kuinka hyvä tyyppi on. Ei ole väärin kantaa itseään ylpeydellä. Eikä ole todellakaan väärin pitää itsestään. Nämä ovat keinoja, joilla viestittää toisille, kuinka hyvä heebo on ja kuinka säteilee sisältä. Tapaat toistuvasti uusia ihmisiä eri tilanteissa. Jotta uudet tapaamasi ihmiset voisivat sinua arvostaa, täytyy sun arvostaa myös itse itseäsi ja antaa sen arvostuksen näkyä.

Elämässä on tietysti täysin normaalia kokea tyytymättömyyttä, epäonnistumisia, mutta kannattaako niihin hetkiin jäädä kiinni ja takertua? Väitän, että ei kannata. Yksittäinen tilanne, yksittäinen epäonnistumisen hetki ei todellakaan määritä sitä, millainen loisto tyyppi oikeasti olet! Siispä, katse irti maasta, nenä pystyyn; olet paras sinä, rakastettava, rakastava ja ainutlaatuinen. Sitä tosiasiaa ei mokat ja yksittäiset epäonnistumiset muuta!

Tavoitellaan täydellisyyttä. Virheetöntä elämää, virheetöntä vartaloa, virheetöntä parisuhdetta. Media tarjoaa meille kasapäin soopaa siitä, millainen on virheetön vartalo, millaista on täydellinen elämä. Jokaisen langan laihan mallin vartalon takana on oikea ihminen, eikä miljonääri äitienkään elämä ole niin loistokasta kuin media antaa meidän ymmärtää.

Somessa on ollut kampanja, jossa paperille kirjoitetaan ominaisuus, asia, jolla sinua on haukuttu. Ikävät asiat ruksataan yli ja paperille kirjoitetaan ominaisuuksia, asioita, joita haluaisi toisten sinussa näkevän, joilla haluaisit itseäsi kutsuttavan. Kampanja on tarkoitettu koulukiusaamista vastaan. Kun itse tästä kuulin, vieroksuin koko asiaa. Seuraavana päivänä kuitenkin sen tein; kirjoitin paperille ikäviä asioita, joita olin itsestäni kuullut sanottavan, vedin ruksit niiden päälle ja alle kirjoitin jotain, mitä toivoisin toisten minussa näkevän.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: osoitus siitä, että en hyväksy kiusaamista ja rohkeus tuoda esiin omia hyviä ominaisuuksia. Mietin, että jokaisen tulisi tehdä sama veto. Jos ei koulukiusaamisen puolesta, niin oman itsensä vuoksi. Ottaa kuva, jossa pitelee paperia, johon on itse kirjoittanut jotain hyvää itsestään, katsonut itseään toisten silmin. Ei ole perisynti rakastaa itseään ja kertoa rohkeasti muille, mitä hyviä ominaisuuksia sussa on. Sä joka tätä luet, olet kuitenkin loisto tyyppi, miksi et anna sen näkyä. Luovu edes hetkeksi itsesi dissaamisesta, avaa silmät kaikelle sille hyvälle ja kauniille, mitä sussa on, katsele itseäsi toisten silmin. Anna kaiken sen hyvän ja kauniin, mitä kannat mukanasi, näkyä myös toisille. Kanna itseäsi ylpeydellä, ylpeydellä siitä, että sinä olet maailman paras sinä.