Vietin eilen illalla (tai oikeastaan yöllä) aikaa toisten ihmisten seurassa. Kiireetön ja rento fiilis, muutama siideri, pitkiä jutusteluja. Ajantaju hävisi aivan kokonaan. Olin niin kiinni siinä hetkessä ja hyvän fiiliksen ympäröimänä.

Puhuttiin mm. nykyajasta ja siitä miten kehittyvä teknologia on muuttanut asioita suuntaan jos toiseen. Silloin  kun oltiin vielä pieniä, kesäpäivät rymyttiin ulkona, jos kaipasi leikkikaveria, mentiin soittamaan toisen ovikelloa. Ei silloin ollut kännyköitä saatika minkäänlaisia someja. Kanssakäyminen toisten kanssa oli aitoa ja vuorovaikutus tapahtui nenäkkäin.

Jutustelun lomassa ei tullut edes näprättyä puhelinta (vaikka olenkin tunnistanut itselläni älypuhelin riippuvuuden). Olo oli kaikin puolin niin mukava, juuri siinä hetkessä ja juuri niissä puitteissa, jotka ympäröivät; elokuun lämmin hämärä, toinen ihminen läsnä ja käsin kosketeltavissa. Kaikki ympärillä ollut häly vain hävisi.

En tiedä, johtuiko siitä, että olin niin hyvän fiiliksen vallassa vai mistä, mutta en ole koskaan aikaisemmin ollut niin ihmeissäni tähdistä taivaalla. KYLLÄ! Eihän ne taivaalla kimaltavat pienet pisteet ole minulle uusi asia. Mutta jotenkin näin ne eri tavalla kuin aikaisemmin. Istua tähtitaivaan alla, se tuntui vain jotenkin niin täydelliseltä siinä hetkessä. Vaikka taivalla oli pilviä, pystyi silti taivaalta löytämään muutamia tähtiä. Ja mitä tarkemmin taivaalle katsoi, tähtiä löytyi koko ajan lisää.

Ajattelin, että tämä yöllinen taivaalle tuijottelu ja tähtien bongailu sekä ihastelu kuvastaa elämää. Elämä voi olla hetkittäin pilvistä, mutta kun ei keskity pilviin vaan keskittyy kauniisiin kimaltaviin tähtiin, pilvet väistyvät ja tähtiä voi nähdä lisää. Elämässä ei siis kannata keskittyä kurjiin ja energiaa kuluttaviin asioihin, vaikka niiden olemassaolon näkisikin. Kun keskittyy hyvään ja kauniiseen, niin kuin tähtiin, kuin huomaamatta pilvet väistyvät  niiden tieltä. Elämä on täynnä kirkkaita hetkiä, niin kuin taivas täynnä tähtiä, niitä pitää vain osata etsiä ja luottaa siihen, että pilvienkin takana ne ovat olemassa ja odottavat että pääsevät tuikkimaan.

Mietin myös sitä, miten yllättävissä paikoissa ja tilanteissa voi löytää ihastuttavia asioita. En olisi ikinä voinut uskoa, että keskeltä kaupunkia, baarin sisäpihalta voisi löytää palan jotain kaunista. Ei ole siis väliä missä olet, kun osaat pitää silmäsi ja sydämesi auki, osaat katsoa ihmetellen ja kysyvin silmin. Kun huomaa ympärillään asioita, jotka saattavat tuntua pieniltä, niistä kasvaa yllättäen isoja, asioita joista jää jälki, asioita, jotka tuovat uusia merkityksiä.

Ja vaikka tämä tähtitaivas löytyi baarin sisäpihalta, ei tähän tarinaan liity humala. Nauttimiseen ei vaadita humalaa, on lupa nauttia ja iloita myös selvinpäin.  Sanotaan, että elämä on parasta huumetta, ja niin se on. Pitää vain uskaltaa heittäytyä. Pitää uskaltaa nauttia elämästä, ihastua tähtitaivaaseen, olla kiinni juuri siinä hetkessä, nauttia toisen aidosta läsnäolosta ja olla itsekin aidosti läsnä, käsin kosketeltavissa.